Kirjastotyössä yksi mukavimpia puolia on se, että saa hyvän tuntuman Suomessa julkaistaviin uusiin kirjoihin. Paitsi että saa ideoita siitä, mitä voisi itse lukea, osaa ehkä pikkuhiljaa suositella luettavaa tutuille ja kenties ostaa lahjakirjoja hieman vaivattomammin. Itselläni on tällä hetkellä luettavana Tommy Wieringan kirjoittama Joe Speedboat (Avain 2008). Tänään bongasin Markus Zusakin kirjoittaman kirjan Kirjavaras (Otava 2008), joka myös vaikutti mielenkiintoiselta.

Jos olisin ostamassa lahjaa sopivan ikäiselle lapselle, voisin ostaa Sven Nordqvistin suuren ja kauniin kuvakirjan Hurja hassu siskoni (Tammi 2008) tai Marc Moutavantin kirjan Mokon matka maailman ympäri (Tammi 2008).

Nuorelle fantasian ystävälle (tai sellaiseksi houkuteltavalle) voisin vaikkapa ostaa Melissa Marrin modernin keijutarinan Ilki ihana (WSOY 2008).

Loppukevennyksenä kerrottakoon, että paatuneintakin kirjastonhoitajaa rupeaa hymyilyttämään, kun törmää perjantai-iltapäivänä kirjaan nimeltä Kakka (kirjoittaja: Nicola Davies, kustantaja: Otava 2008), joka kertoo tosiaankin kakasta. Näytti aika asialliselta lasten tietokirjalta, joka varmaan löytää yleisönsä, lapset kun ovat avoimen kiinnostuneita elämän kaikista puolista.

Minkä kirjan lukisin?

Kirjojen paljous on joskus musertavaa. Kirjaston hyllyistä nostetaan esille vain muutamia uutuuksia, klassikoita tai kirjaston henkilökunnan suosikkeja. Mistä voisivat löytyä ne kirjat, jotka kiinnostaisivat juuri minua, myös ne hieman vanhemmat kirjat?

Elokuvien kohdalla olen itse käyttänyt jo vuosien ajan palvelua nimeltä Movielens. Sinne olen syöttänyt arvostelut tähtinä yli 160 elokuvasta. Movielens vertaa arvostelujani muiden käyttäjien arvosteluihin ja ehdottaa sen perusteella tähtimääriä, jotka saattaisin antaa elokuville, joita vielä en ole nähnyt. Nykyään Movielensin ennustukset osuvatkin aika lähelle oikeaa. Samantapaisia parviälyyn perustuvia palveluita on netistä löydettävissä myös mm. musiikille. Kaipailisin jotain samantapaista myös kirjoille, niin lukijan kuin kirjastoammattilaisenkin näkökulmasta.

Olen kyllä tutustunut jo palveluun nimeltä LibraryThing, jossa käyttäjä voi luetteloida omistamansa kirjat, antaa niille tähtiä ja kirjoittaa arvosteluita. Se on jo askel oikeaan suuntaan. LibraryThingistä on mahdollista katsoa suosituslistoja, jotka perustuvat käyttäjän listaamiin kirjoihin tai vaikkapa vain yhteen kirjaan. Jokaisen kirjan tiedoista myös näkee, mitä muita kirjoja on niillä käyttäjillä, joiden hyllystä kyseinen kirja löytyy.

LibraryThingin lisäksi netissä törmää kirja-arvosteluihin monessa paikassa. Helsingin Sanomien nettisivujen kirja-osiosta löytyy mm. arkisto lehden kirja-arvioista. Kunkin kirjan kohdalla voi myös itse kirjoittaa arvioita nettisivuille. Myös oman kirjakerhoni nettisivulla on mahdollisuus arvostella lukemiaan kirjoja. Osalla yleisistä kirjastoistamme kirjastojärjestelmän nettiversio mahdollistaa omien arvostelujen kirjoittamisen. Osa tämänkin blogin pitäjistä löytyy myös kirjavinkkien toimituskunnasta. Se, mikä mielestäni on ongelmana näissä, on informaation leviäminen silppuna ympäriinsä. Mainitsemistani palveluista vain LibraryThing pyrkii laajaan käyttäjäkuntaan.

Kun miettii esimerkiksi Suomen kirjastoja, tuntuu suorastaan tyhmältä, että niistä jokainen erikseen laittaisi omaan tietokantaansa mahdollisuuden arvioida teoksia. Nähdäkseni kirjastot (ja kimpat) käyttäjäkuntineen ovat niin pieniä yksiköitä, ettei niistä löydy montaakaan lukijaa, jotka kirjoittaisivat arvostelun edes silloin tällöin. Sen sijaan jos kirjastot yhdistäisivät voimansa, voisi arvosteluja löytyä useammista kirjoista. Mielestäni tosin kaikkein parasta olisi yhdistää kaikki kaunokirjallisuustietämys samaan paikkaan. Olisi kätevää, jos voisi paitsi arvioida tähdin ja sanoin kirjoja, myös löytää samasta paikasta linkin, joka suoraan tekisi haun omaksi määrittelemänsä kirjaston tietokantaan ja katsoisi kirjan saatavuuden. Eli kun löytäisi palvelusta mielenkiintoisen kirjan, voisi yhdellä klikkauksella katsoa, mikä sen saatavuus omassa kaupunginkirjastossa on. Kunkin kirjan tietoihin voisi myös liittää linkin muualla verkossa oleviin arvosteluihin, jos sellaisia on saatavilla. Tietysti sivun reunassa olisi hienoa olla todellisiin lainauslukuihin perustuva lista viimeisen kuukauden aikana lainatuimmista kirjoista kautta Suomen.

Uusimmassa Kirjastolehdessä (2/2007) kerrotaan Kirjastot.fi -toimituksen ja Turun kaupunginkirjaston suunnitteilla olevasta kaunokirjallisuusportaalista, johon on haettu rahoitusta opetusministeriöltä. Toivoa sopii, että se vastaa juuri näihin toiveisiin. Oma haaveeni toki olisi koko maailman kattava vastaava kirjojen arvostelupalvelu. Toivotaan, että LibraryThing kasvaa täyttämään sitä toivetta.

Tieteellisen informoinnin neuvosto (TINFO) julkaisi 1988 lääpyskän Tietohuollon tulevasta tekniikasta. Ennustukset kirjastolaitoksen tilasta vuonna 2010 ovat osuvia: kirjastoista tulee monitoimipaikkoja (pitää osittain paikkansa), itsepalvelun osuus kasvaa (kaikki ovat jo tapelleet lainaavien ja palauttavien koneiden kanssa), kirjastoista tulee aktiivisia tiedon muokkaajia, opastus ja konsultointitehtävät lisääntyvät.

Näinhän se jokseenkin on. Pedagoginen informaatikko ei enää ole enää myyttinen hahmo, johon pystyy vain byrokratia ja kryptoniitti. Kirjastot tuottavat linkkilistoja ja portaaleja, joiden avulla on suurempi todennäköisyys kahmaista heinäsuovan mukana se neulakin.

Entäs visio tietoammattilaisista:

Matalapalkka-alasta tulee korkeapalkka-ala, kun tiedon merkitys kasvaa. Tiedonhankinta säilyy taloudellisista syistä tietopalvelulla. Hankinnat ovat tärkeitä ja kalliita: pitää tietää mistä tieto löytyy. Asiantuntijoiden mielestä tietoammattilaisten pitäisi myös tarkistaa, meneekö välitetty tieto perille. Ellei näin ole, ongelmaan tulee etsiä ratkaisu esim. jalostamalla tietoa lisää. (Mts. 4-5.)

[Kolahdus johtui siitä, että putosin tuolilta nauraessani kylmää naurua.]