Pari viikkoa sitten palvelin kirjastossa asiakasta ja siinä samalla kerroin, että seuraavalla viikolla meillä onkin sitten poikkeuksellisen lyhyet aukioloajat ja ojensin pääsiäisaukioloajoista tarkemmin kertovan lapun asiakkaalle. Hänen kommenttinsa muutaman tunnin pituiseen aukioloaikaan tyrmistytti minut ja vieressä istuneen kollegan: “Eikö teitä turhauta tulla töihin vain muutaman tunnin takia?” Kollegani toipui shokista nopeammin kuin minä, ja tajusi vastata, että kyllä täällä muutakin tehdään kuin päivystetään asiakaspalvelutiskillä.

En usko, että tämän blogin lukijoista kukaan ajattelee, että kirjastotyö on vain asiakaspalvelutiskin takana istumista. Itseäni pöyristytti, että vielä kuitenkin löytyy ihmisiä, jotka ilmeisesti ajattelevat niin. Mietimme myöhemmin kahvipöydässä tuon saman kollegan kanssa tätä. Meidänkin kirjastossamme on töissä noin kymmenkertainen määrä ihmisiä siihen verrattuna, mitä asiakaspalvelutiskissä yleensä kerrallaan istuu. Mitä ne asiakkaat kuvittelevat, että muut työntekijät tekevät sillä välin? Entä sellaisina (harvoina) arkipäivinä, kun kirjasto on kokonaan kiinni? No eivät ainakaan pyörittele peukaloitaan ja tuijota kelloa odottaen kärsimättöminä omaa asiakaspalveluvuoroaan.

Kirjaston työntekijöiden työpäivät ovat yleensä ihan yhtä pitkiä kuin muillakin kokopäivätyötä tekevillä. Tekemistä kyllä riittää sen asiakaspalvelun lisäksikin. Kirjat pitää hankkia, luetteloida ja muutenkin saattaa lainauskuntoon. Laskut pitää maksaa, e-lehdet saattaa asiakkaiden käyttöön. Kirjaston opetuksia pitää suunnitella ja opetustunnit pitää. Kaukopalvelun lisäksi nykyistä kirjastoani työllistävät myös asiakkaille tarjottavat maksulliset aineistopalvelut sekä laajat maksulliset tiedonhaut. Painettujakin lehtiä tieteelliseen kirjastoon tulee paljon ja niistäkin pitää jonkun pitää kirjaa.

Ei se kirjasto siellä omin voimin ole olemassa: yksikään kirja ei itsekseen ilmesty hyllyyn tai e-lehti asiakkaan kotikoneelle. Kaiken eteen tehdään töitä. Valitettavasti suuri osa tästä työstä tehdään asiakkailta näkymättömissä, joten siksi kai asiakkaat kuvittelevat, että jos kirjasto on kiinni, se tarkoittaa sitä, että kirjaston henkilökunta voi karata aiemmin kotiin. Ikävä kyllä se ei mene ihan niin, vaan ne työt ja työtunnit on tehtävä kirjaston lyhyistä aukioloajoista huolimatta.

Tästä aiheesta on jo aiemmin kirjoittanut Jenni, mutta näemmä viesti ei vielä ole kaikille kirjastojen asiakkaille välittynyt. Varmasti monien muidenkin ammattien edustajilla on samaa ongelmaa: kuvitellaan, että töitä tehdään vain silloin, kun ulkopuoliset näkevät.

Anonyymi oli jättänyt kommenttilaatikkoomme meille hienon linkin. Järvenpään kirjastotädit olivat tempaisseet kaupunginkirjastonsa 75-vuotisjuhlan kunniaksi ja tehneet hienon musiikkivideon nutturapäisten kirjastotätien todellisesta elämästä. Kannattaa myös lukea taustatarina samalta sivulta; punainen tukka muuttuu harmaaksi ja ikää tulee lisää, kun ihminen siirtyy kirjaston tiskin taakse. ;)

Kiitos linkistä anonyymille.

Wilhelmiina on ojentanut blogillemme kukkia ansiokkaasta ryhmäblogailusta. Kiitoksia. :) Toivottavasti ruusut eivät ole ehtineet paleltua, vaikka niiden vastaanottamisessa kesti niin pitkään.

Ojennettuaan ruusuja, Wilhelmiina totesi, että muutamat saisivat päivittää vähän useammin. Kröhöm. Taitaa koskea meitäkin. En nyt jaa ruusuja eteenpäin; ne ovat kierrelleet ympäriinsä blogistaniassa jo aika pitkään. Jos joku kanssabloggaaja haluaa jakaa, niin vapaasti vaan. Tärkeintä oli vastaanottaa saadut ruusut ennen kuin ne lopullisesti paleltuvat. Pahoittelut, että kesti niin pitkään.