Mayday!
Ei ole suutarin lapsella kenkiä, eikä pärjää kirjastotyöläinen oman työpaikkansa järjestelmien kanssa, kun toimittaa asioitansa asiakkaana.
Vai onko ihan selvää, että jos joutuu työkseen tiskillä opastamaan ihmisiä olemaan tekemättä virheitä järjestelmän kanssa, niin sitten itse tekee juuri sen virheen? Ja vuottaa vielä monen kuukaudenkin päästä kärsivällisesti hyllyssä seisovaa kirjaansa saapuvaksi. (Meidän kirjastomme tietojärjestelmä ei noteeraa hyllyssä oleviin kirjoihin tehtäviä varauksia miksikään.) Jos kirjastotyöläinen ei pärjää, niin miten asiakkaiden voidaan odottaa pärjäävän?
Asiakkaat ihmettelevät, miksi kirjat ovat hyllyihin järjestettynä aakkosiin milloin tekijän nimen mukaan, milloin teoksen nimen mukaan, milloin jonkin ministeriön tai viranomaisen mukaan. Ja minun täytyy sanoa, etten minä tiedä, miksi niin on. Käytäntö on järkevä, koska kaikki kirjastot noudattavat samaa tapaa ja oikean sijainnin näkee kyllä tietokannasta, mutta miksi järjestys on mikä se on?
Minkä takia asiakkaille jaetaan tuhat eri väristä ohjelippusta ja tiedotuslappusta, ovet ja seinät on liisteröity ohjeilla (”K jatkuu kulman takana” tai “Käytä PIN-koodia”) ja nettiasioinnin käyttöliittymän marginaalit ovat täynnä huutomerkkejä (”Älä missään nimessä käytä vaihtoehtoa C, joka on kolmantena listassa!”). Miksi tuhannen neuvon ja varoituksen sijaan kirjastot eivät voisi olla intuitiivisia ja loogisia käyttää, kuten vaikka nettikaupat tai auton ohjaimet? Vaadinko liikaa?
Vai ovatko kirjastot selkeitä paikkoja? Itse olen usein toisessa kirjastossa aivan hukassa, mutta johtuuko se vain siitä, että olen liian syvällä yhden talon käytännöissä?
Vaadit liikaa, koska jokaisella asiakkaalla on oma intuitionsa ja intuition perustalle laadittu kirjasto olisi kaaos. Mutta loogisuutta ja kaiken maailman ylimääräisistä ohjeistuksista olisi hyvä päästä pois.
Omituinen järjestelmä, ettei varaus tartu hyllyssä oleviin. me käytämme hakulistoja ja ne ovat aika mainioita.
Tui — April 13, 2006 @ 11:47 am
Omituinen järjestelmä, älä muuta sa.
Enkä intuitiivinen käytettävyys on liikaa vaadittu, ehkä ei. Jotkut järjestelmät - siis muut(kin) kuin kirjastojen järjestelmät - ovat sellaisia, että niitä on helppo käyttää. Tosin kirjasto on aika monimutkainen ympäristö, liennytän näkemystäni vähintäänkin sen verran.
Laura — April 13, 2006 @ 11:55 am
Vastaus rukouksiin olisi kaiken standardisointi, mutta koska standardisointi ylipäätään on jumalaisiin vaatteisiin verhoiltu paholaisen keksintö suoraan helvetistä, niin pitäkää kaiken pyhän nimeen näppinne erossa siitä.
Ja ihminen, ihminen pitäisi tietenkin standardisoida ensimmäisenä.
Terjo — April 13, 2006 @ 12:16 pm
Ohjaava käyttöjärjestelmä olisi hyvä, olen huomannut, ettei koskaan voi vääntää rautalangasta liian yksinkertaista mallia. Mutta kun käyttöjärjestelmä yksin ei riitä, on ne hyllytkin ja varsinainen aineisto siellä. Miten nämä kaksi asia saisi kohtaamaan, jos edes varaukset eivät hyllyssä oleviin osu?
Tui — April 13, 2006 @ 1:04 pm
Kirjojen aakkostaminenhan on tietty jo standardoitu, joskin on asioita, joissa kirjastot toimivat eri tavoin - esim. aakkostetaanko sanojen vai kirjainten mukaan (esim. “Annikin talo” tai “Annikinkatu” voidaan aakkostaa sanoittaisesti, jolloin “Annikin talo” on ensin, tai kirjaimittaisesti, jolloin “Annikinkatu” tulee ensin) tai mihin numerot aakkosissa sijoitetaan tms. Aakkostusstandardeja sinänsä selitetään muuten ihan mukiinmenevän näppärästi esim. Jukka Korpelan aakkostusta käsittelevällä tietosivulla http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/abc.html jos aakkostaminen sinänsä kiinnostaa.
En tiedä vastaako se kysymykseen “miksi”, mutta hyllypaikan logiikkana on, että kirjan nimen mukaan kirja aakkostetaan jos tekijöitä on enemmän kuin kolme (jolloin ei ole järkeä enää aakkostaa vain yhtä tekijöistä pääasialliseksi tekijäksi) tai jos kirja on toimitettu kokoelma. Instituutioiden nimestä nimekkeessä heittäisin noin mutu-tuntumalla, että jos kyse on jonkin instituution, esim. Kelan tai STAKES:in julkaisusarjasta, kaikki osat nimetään ensisijaisesti Kelan/STAKES:in mukaan - ne ovat siis tekijänä.
Kyllä meidän kirjastossa on ihan selkeä ja simppeli järjestelmä, tosin se voi johtua siitäkin, että status quo ei ole meidän kirjastoissamme mitenkään jumalasemassa, vaan yksityiskohtia ja järjestelmiä parannellaan jatkuvasti - päivittäin, melkeinpä. Asiakas tästä hyötyy, mutta niin hyödymme mekin. Kun homma toimii ja asiakas osaa niin meilläkin on helpompaa. Meidän oma, henkilökunnan puoli järjestelmästä, tosin on omanlaisensa pähkinä purtavaksi, mutta näyttäisi siltä, että asiakkaan käytettävä osuus siitä on hyvinkin simppeli ja intuitiivinen. Asiakkaat ovat yleensä vaikuttaneet helpottuneilta, että kaikki onkin niin selkeää.
Varaukset meillä muuten tulevat henkilökunnan sähköpostiin, jolloin jos kirja on hyllyssä, täti hakee. Jos on ongelma, täti kysyy lisäkysymyksiä tai ilmoittaa jos jostakin syystä teoksen lainaus ei onnistukaan. Kyllähän se monesti niin kuitenkin on, että jos siellä toisessakin päässä on ihminen, niin yhteisymmärrys on toista luokkaa kuin jos toisessa päässä on epä-intuitiivinen, epä-utelias, lisäkysymyksiä esittämätön tekninen järjestelmä, joka, jos ei ymmärrä, ei myöskään tee mitään. Good for us, ay? ;)
Wilhelmiina — April 13, 2006 @ 7:07 pm
Minä käytän ilokseni Tampereen PIKI-järjestelmää. Kun on rekisteröitynyt oma-PIKIn käyttäjäksi, voi varata myös hyllyssä olevan kirjan, jos se on eri kirjastossa kuin oma käyttämä. Olen usein saanut Metsosta kirjoja Sampolaan tällä tavalla. Varausmaksu on halvempi kuin bussimatka. Sampolan hyllyssä olevat täytyy kipaista hakemaan itse, mikä on vain järkevää, koska sinne on joka tapauksessa kipaistava itse.
Tampereen Laitoskirjasto minua jurppii, koska sitä ei löydy tietokannasta (käytän myös Palvelukeskuksen kirjastoa, johon minulla on kortti). Siellä on tehtävä varaus elävälle ihmiselle, joka ei ole paikalla kuin kolmisen tuntia eikä koskaan, kun poikkean (kauppamatkalla aamulla). Ensin on tietysti kysyttävä ksyeiseltä hekilöltä, onko kyseistä kirjaa Laitoskirjaston valikoimassa, koska ne eivät ole asiakaspäätteellä. Lisäksi varauksia tehdään vain kyseiselle henkilölle, ja on käytävä viikon välein katsomassa, ovatko ne tulleet, koska kännykkään ei soiteta kirjan saapumisesta. Tämän kun vielä saisi sähköpostipalveluun. Tuntuu hassulta, että näen koneelta, mitä on Lempäälän kirjastossa, mutta en, mitä on korttelin päässä Palvelukeskuksessa.
Mette — April 14, 2006 @ 6:20 am