Jenni kirjoitti jo aiemmin kirjastopalveluiden esteettömyydestä. Omassa kommentissani ajattelin esteettömyyttä etupäässä liikuntavammaisten näkökulmasta - ja sehän on vasta osa kokonaisuutta. Myös muunlaisia kynnyksiä kirjaston käyttöön toki löytyy. Graduryhmässäni on esimerkiksi ollut paljon puhetta lukivaikeuden vaivaamien asiakkaiden kirjastonkäyttökokemuksista ja siitä, miten kirjastossa voitaisiin heitä parhaiten tukea.

Tampereen Sampolan kirjastossa on erityinen Lukitori, joka keskittyy palvelemaan erilaisia oppijoita ja heidän kanssaan työskenteleviä ihmisiä. Lukitorin sivut tarjoavat paljon tietoa niin itse lukivaikeudesta kuin tiedonlähteitä ja opastusta kirjaston käyttöön henkilöille, joilla lukivaikeus tai muita vaikeuksia on. Lukitorilta saa paikan päällä tarjoaa tietoa lukemisen, kirjoittamisen, hahmottamisen tai muistin pulmista ja niiden kanssa toimeen tulemisesta. Siitä naapurista, Sampolan kirjastosta, löytyy sitten äänikirjoja, itseopiskelumateriaalia, isotekstisiä kirjoja ja muuta helposti lähestyttävää materiaalia.

Ei ole millään tavalla ristiriitaista, että kirjastoa halutaan markkinoida erityisellä innolla ihmisille, joilla on lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksia. Tämä on mielestäni sitä kirjastoideologiaa parhaimmillaan; sitä ideologiaa, jonka mukaan kirjastot ainakin Suomessa kuuluvat aivan kaikille, ja että niiden seinien sisäpuolella on saatavilla paljon muutakin kuin paperinmakuisia tekstinlukukokemuksia.

Sampolan Lukitori on tamperelainen yksittäisesimerkki: Lukineuvola kokoaa yhteen aineistoa, tietämystä ja yhteystietoja koko maasta.