Kommentistani Inkerin kirjoitukseen tuli niin pitkä, että suotakoon sille oma puheenvuoro:

Julkishallinnon organisaatioilla on tätä nykyä laissa määrätty tehtävä vähintäänkin jakaa tietoa Netissä, jotkut viranomaiset jopa mahdollistavat verkon kautta sellaisen asioinnin, jota on aiemmin totuttu tekemään vain tiskillä. (Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 24.1.2003/13, erityisesti §5.)

Jos viranomaisilla on velvollisuus tarjota Internet-asiointimahdollisuus, pitäisi kenellä tahansa kansalaisella olla myös mahdollisuudet asioida sähköisesti (voi tarkoittaa esim. asioimista sähköpostitse tai asioimisjärjestelmän kautta, tiedotteiden lukemista yms.).

Jos tuo ei ole tarpeeksi järeä perustelu Internetille kirjastossa, niin mikä on? (Kukas kirjoittaisi hyvän jutun siitä, miksi kirjastot eivät ole “vain” kirjastoja, vaan tiedon keskuksia?)

Chatit ja aikuisviihdesivut eivät tosiaankaan ole juuri sitä ydintä, miksi Internet-yhteyttä kirjastoissa asiakkaiden käyttöön tarjotaan. Negatiivisia lieveilmiöitä tulee kai kaikesta inhimillisestä toiminnasta. Kuitenkin lukemani mukaan sähköpostin lukeminen tai keskustelupalstatkaan eivät alun perin kuuluneet odotuksiin. Se, että lopputulos on odottamaton, ei kai tee sitä vähemmän arvokkaaksi? Vaikkei sähköpostiosoitetta ehkä vielä noteeratakaan ihan etanapostiosoitteen veroiseksi yhteystiedoksi, eikö jokaisella suomalaisella ole jo oikeus päästä sen äärelle?

Ja Netin äärelle?