Virkani monitoimikoneena
Miten toivoisinkaan, että informaatiotutkimuksen aineopinnoissa olisi kaiken sen yleispätevän sisällön lisäksi ollut jokin tarkasti asiakkaiden tarpeisiin vastauksia antava kurssi kuten “Kopiokoneiden käyttö ja vianmääritys”, vaikka. Arkipäiväisessä lainaustiskityössä nimittäin kaikki aivan epäolennainen tietämys on arvossaan.
Auttaisinko kopioimisessa. Mikäköhän tässä tietokoneessa on vikana. Millä periaatteella portit hälyttävät, milloin posti kulkee. Miksi en pääse tälle nettisivulle.
Toki asiakkaat yleensä helpottuvat, kun kun minulla on sellaista kirjastoammatillista ydinosaamista kuten keinot neuvoa reitin oiken kirjan luo (”Kuusi askelta tuohon suuntaan, käännös oikeaan, ojenna kätesi vaakasuoraan eteenpäin…”) ja muita lähes ammattisalaisuuksiksi luokiteltavia taitoja, mutta siltikin tärkeämmältä tuntuu joskus aavistaa asiakkaan tiedontarpeiden lisäksi, mihin tämä on seuraavaksi menossa. Ja tuntea kaupunkia sen verran, että osaa neuvoa sinne. (Ihan totta, osaan jo lähes tunnistaa kävelytavasta ja pään pyörinnästä, onko joku oikeasti tulossa kirjastoon vai etsiikö paikkaa A, kurssia X vai yrittääkö löytää tiensä Jyväskylään [vaikka onkin jotenkin päätynyt kirjastoomme].)
Toiset kyselevät, että “Miten viittaan nettisivuun”, tai “Mikä olisi sopiva suomennos tälle, kun tämä mitä sanakirja ehdottaa, ei ole sopiva”. Turhaa tietämystä ei taida ollakaan, mutta silti olen jotenkin pökertynyt päädyttyäni informaation monitoimikoneeksi tavallisen kirjastonhoitajan sijaan.
Juuri kävin poistamassa yhden tukkeutuman kopiokoneesta. Välillä käännyn tuolillani ja vilkaisen lastenosaston koneilla istuvia riiviöitä, jotta tietäisivät heitä seurattavan - nämä pienet riiviöt ovat nimittäin huomattavasti fiksumpia kuin minä “ohjelmoimaan” koneet uuteen uskoon. Puhelin soi harvakseltaan ja silloinkin siellä kysytään onko kirjasto auki seitsemään vai kahdeksaan. Tämän vuoksiko sitä tosiaan istui melkein seitsemän vuotta yliopiston kuppiloissa ja luennoilla?
Riikkamari — November 28, 2005 @ 4:52 pm
Mä viittasin tähän ilmaisulla “kaikkien alojen asiantuntija”. Tänään mun piti mm. ilmaista, kuinka monta vuotta sitten olin pieni. Vastasin sata.
Jenni — November 28, 2005 @ 6:24 pm
Omassa työssäni moisen ihmeen nimi on “kaikkien alojen erikoisasiantuntija”. Me ollaan kaikki niitä. :)
Riff-Raff — November 29, 2005 @ 3:44 pm
Ei kun oraakkeli. Ainakin tieteellisessä kirjastossa, jossa asiakas luulee, että tiskin takana istuva noin 25-vuotias tuntee läpikotaisin asiakaan tutkimusaiheen.
Eufemia — December 18, 2005 @ 4:46 pm